8.11.2009

 Olin isossa kirkossa (kuin luterilainen kirkko). Siellä oli häät ja suuri juhla menossa. Väkeä oli paljon, pääasiassa nuorta ja keski-ikäistä. Nuoret olivat humalassa.

 Paikassa ei ollut mitään järjestystä, vaan se oli kuin olisi ravintolassa ollut. Hääpari vihittiin ja he kävelivät ulos kirkosta. Olin eteisessä ja kun he menivät ohitseni, huomasin, että he olivat molemmat miehiä. Heillä oli irstas katse ja päässään suuret eläimen päätä kuvaavat "kruunut", jotka olivat metallista tehdyt, kuin kullan väriset, mutta eivät kultaa, vaan jotain halvempaa metallia. Heillä oli myös päällään valkoiset vaatteet, kuin mekot. Jaloissa vain sandaalit.

 
Kun miehet menivät ulos, järkytyin suuresti. Ymmärsin yhtäkkiä, että minun tuli julistaa evankeliumia siellä. Menin kirkon etuosaan, jossa oli muitakin meidän seurakunnasta.
Meidät oli kutsuttu puhumaan vierailijoina. Minulle sanottiinkin, että voisin jo mennä. Menin eteen ja yritin alkaa puhua.
Humalassa olevat ihmiset vain pilkkasivat ja nauroivat. Musiikkia laitettiin kovemmalle. He eivät halunneet kuulla.

Lopulta annoin periksi ja täynnä pyhää vihaa lähdin pois. Tuo kirkko oli kuin ravintolaksi tullut, pilkkaajien ja tyhjän naurajien synnin pesä. Siellä ei ollut enää mitään lakia ja järjestystä. Jumalan pyhyys oli poistunut.

10/1/2020

Paikka oli ev.lut kirkko. Istuimme pitkässä penkkirivissä, joka oli seinänvierustalla. Ihmisiä oli kirkko täynnä. Edessä oli pöytiä. Kirkossa ei ollut penkkirivejä, lukuun-ottamatta seinänvierustaa. Kaikilla oli asialliset vanhan tyyliset vaatteet.  Seurakunta istui pöydissä. Herra Jeesus tuotiin pyörätuolissa pääsisäänkäyntien välitilalle kirkon takaosaan. Olimme ihmeissämme, toisaalta neutraalisti. Ensimmäistä kertaa katsoessamme, emme heti nähneet Hänen silmiään. Sitten näimme toisella kertaa siniset, kirkkaat silmät raihnaisilla kasvoilla. Silmät olivat vaalean taivaan sinisen kirkkaat ja hohtavat. Niissä oli toivo. Herra oli vanhan ja väsyneen näköinen. Vierelläni istuva sanoi vain, että oho, enpä ole ikinä livenä nähnyt. Unessa se oli merkittävää, että ei osattu odottaa Herran tuloa. Tiesin ikäänkuin hengessä, että kyseessä oli Herran 100 vuotisjuhla. 

Näky/ilmestys rukouksessa 9/2020

Näin suuren risteilijän, ikäänkuin ruotsinlaivan. Se oli täysin valaistu, siellä oli lämmin tunnelma. 
Laivan "isäntä" mainosti eri kansilla olevia tapahtumia, kuten; kannella 3 seurakunnalla x tilaisuus. 
Tilaisuudet olivat hienoja ja viihdyttäviä.
Kansilla oli eri seurakuntia, mitä hienoimpine tilaisuuksineen.
Ulkona merellä oli pimeää ja kuunvalo paljasti meren olevan täynnä hukkuvia, huutavia pelastettavia sieluja. 
Laivassa olevat uskovat eivät kuulleet, eivätkä nähneet heitä, sillä heillä oli niin hyvä olla.
Tero Salo, Sinunseurakuntasi


Etsi